Omaisuuden ositus avioeron johdosta

Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille, voivat puolisot vaatia omaisuutensa jakamista eli ositusta. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden osituksen sijaan toimitettava ainoastaan puolisoiden omaisuuden ns. erottelu. Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaettava omaisuuden osituksessa tai erottelussa.

Ositussopimus tulisi käytännön syistä aina laatia, vaikka puolisoilla ei juuri olisikaan omaisuutta. Toisaalta ositus tulisi pyrkiä toimittamaan mahdollisimman pian avioeron vireilletulon jälkeen, jotta vältyttäisiin ajan kulumisen mukanaan tuomilta turhilta ongelmilta.

Osituksen aluksi selvitetään, mitä omaisuutta puolisot omistavat ja onko puolisoilla sellaista omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta. Tätä varten puolisoiden omaisuudesta, omaisuuden arvosta ja omistussuhteista tulee hankkia tarvittava selvitys. Vastaava selvitys tulee hankkia puolisoiden veloista ja muista vastuista.

Tavanomaisia asiakirjoja ja selvityksiä, joita osituksessa tarvitaan varojen ja vastuiden yksilöimiseksi ovat mm.:

  • päätös avioeron harkinta-ajan alkamisesta
  • avioehtosopimus
  • lainhuuto- ja rasitustodistukset kiinteistöistä
  • osakekirjat ja isännöitsijäntodistukset asunto-osakkeista
  • selvitykset pankkitalletuksista
  • selvitykset pörssiosakkeista ja jäsenosuuksista
  • selvitykset veloista, takauksista ja panttauksista pankista tai velkojilta
  • selvitys osakkuuksista kuolinpesiin (perukirja, testamentti)
  • selvitykset kulkuneuvoista, peräkärryistä yms.
  • arviolausunnot kiinteistöistä, asunnoista jne.

Hankitun selvityksen perusteella voidaan laatia osituslaskelma, jossa selvitetään kummankin puolison netto-omaisuuden (varat – velat) arvo ja lasketaan ne yhteen. Jakamalla yhteenlaskettu netto-omaisuuden arvo puoliksi saadaan selville puolisoille jaon lopputuloksena tulevan omaisuuden arvo. Tämän laskennallisen vaiheen jälkeen jaettava omaisuus jaetaan tosiasiallisesti puolisoiden kesken. Enemmän omistava puoliso on velvollinen suorittamaan ns. tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle siten, että kumpikin puolisoista saa jaossa arvomääräisesti yhtä paljon omaisuutta. Tasinkoa luovuttava puoliso voi lähtökohtaisesti päättää, mitä omaisuutta hän antaa vähemmän omistavalle puolisolle tai maksaako hän tasingon rahana.

Esimerkki

esimerkki osituksesta

Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt ovat siten yhteensä 150.000 euroa, josta kummankin puolison tulisi saada puolet (ns. avio-osat), eli 75.000 euroa.

Enemmän omistava mies suorittaa vaimolle tasinkoa (100.000- 75.000) 25.000 euroa, jolloin kumpikin puolisoista saa lopulta yhtä paljon omaisuutta, eli 75.000 euroa.

Puolisot voivat sopia omaisuutensa jakamisesta myös laista poikkeavalla tavalla. Myöskään osituslaskelman tekeminen ei ole pakollista. Yksinkertaisissa ja riidattomissa tapauksissa puolisot usein jakavatkin omaisuutensa ja velkansa ositussopimuksella varsinaista osituslaskelmaa tekemättä. Laskelman avulla puolisot voivat kuitenkin arvioida osituksen lopputuloksen kohtuullisuutta kokonaisuutena, mistä syystä jonkinlainen osituslaskelma olisi hyvä useimmissa tapauksissa laatia.

Mikäli puolisoilla on pankkivelkaa tai muita vastuita, on puolisoiden syytä tiedustella ennen ositussopimuksen allekirjoittamista velkojan mielipidettä aiotun jaon johdosta, koska jaon toteuttaminen edellyttää usein luottojen ja vakuuksien uudelleen järjestelyä. Tällainen tilanne syntyy usein käytännössä, kun toinen puolisoista lunastaa uudella pankkilainalla omaan osuuteensa puolisoiden yhteisen kodin.

Mikäli puolisot eivät pääse sovintoon omaisuutensa jakamisesta, voi kumpi tahansa puolisoista hakea tuomioistuimelta ns. pesänjakajaa toimittamaan jaon loppuun. Käytännössä pesänjakaja haetaan jo avioerohakemuksen yhteydessä, mikäli puolisoiden riitaisuuksien johdosta on todennäköistä, että omaisuutta ei saada jaettua sovussa. Pesänjakajan palkkio suoritetaan jaettavasta omaisuudesta, elleivät puolisot muuta sovi. Osituksesta laaditaan asiakirja, jonka kummatkin puolisot todistajineen tai pesänjakaja allekirjoittaa. Kun ositus on toimitettu, ei puolisolla ole enää avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, elleivät puolisot esimerkiksi lopullisen avioeron raukeamisen jälkeen avioehtosopimuksella toisin määrää.

Osituksen yhteydessä tulee vielä huolehtia omaisuuden kirjaamisesta eri rekistereihin. Kiinteistöjen osalta tulee hakea lainhuutoa. Asunto- osakkeen osakekirjaan tulee vastaavasti tehdä siirtomerkinnät ja ilmoittaa taloyhtiön isännöitsijälle osakkeen siirtymisestä. Vielä veroilmoitukseen tulee ilmoittaa omaisuuden muutoksista osituksen johdosta.

Lisää esimerkkejä

Ositukseen liittyviä asiakirjamalliesimerkkejä löytyy Mallikirjastostamme.